Kauppalehti julkaisee yllättävän negatiivisia juttuja ilmastopolitiikasta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Seuraavassa palautetta viikko sitten julkaistuun artikkeliin:

Toimittaja Antti Lehmusvirran mukaan pohjoismaiden ilmastopolitiikka ja ilmastotoimet ovat lähinnä naurettavia – ”iso vitsi” (Kauppalehti 30.1.2017). Hän perustelee Intian matkansa synnyttämää ajatteluaan sillä, että päästöjen rajoittamisen kohtalo ratkeaa juuri Intian kaltaisissa muissa maissa, joilla ei ole erityistä halua päästöjen vähentämiseen. Niinpä hänestä ”päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin”.

Itsellänikin on kokemuksia kehittyvien maiden huonosta ilmanlaadusta ja piittaamattomuudesta. Tekisin näistä aivan oikeista havainnoista kuitenkin tyystin toisenlaisia johtopäätöksiä. Minusta Pohjoismaiden ilmastopolitiikka on vastuullista, järkevää ja harkittua. Miksi?

Avainkysymys kuuluu: kuinka luoda järjestelmä ja kannustimet siihen, että nämä ”piittaamattomat” maat alkavat vähentää päästöjään? Koko ilmastosopimusjärjestelmä tähtää juuri kannustimien luomiseen ja piittaamattomuuden poistamiseen. Rahalahja kehittyville maille, johon kolumni viittaa, ei synnytä kannustimia.

”Suomi voi tarjota maailmalle energiatehokkuusratkaisuja, älykkäitä sähköverkkoja, ICT-pohjaisia ratkaisuja ja monia muita konsepteja, joita kehittyvät maat tarvitsevat rajoittaakseen päästöjään.”

Pohjoismaat kuuluvat aktiivisimpiin ilmastosopimuksen, päästöjen raportoinnin ja verifioinnin sekä kiristyvien tavoitteiden kannattajiin ja tekevät koko ajan työtä juuri globaalien päästöjen vähentämiseksi. Pariisin ilmastosopimus ja sen nopea ratifiointi (127 maata jo nyt) on tärkeä askel eteenpäin. Kiinan päätös kieltää hiilivoimaloiden rakentaminen ja Intian kunnianhimoinen uusiutuvan energian ohjelma ainakin osaltaan viittaavat siihen, että ilmastotoimet menevät oikeaan suuntaan.

Miksi meidän sitten tulee vähentää myös omia päästöjämme? Suomen osuus globaaleista ilmastopäästöistä on monen muun maan tapaan mitätön. Suomella ja Pohjoismailla on kuitenkin kokoaan suurempi velvollisuus ja mahdollisuus auttaa koko maailmaa. Ensiksi, Suomen ja kaikkien kehittyneiden maiden päästöjen vähentäminen on tarpeen, jotta ne olisivat uskottavia kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Uskottavuus on tärkeä ehto kehittyvien maiden sitoutumiselle. Toiseksi olemme rikas, kehittynyt ja leimallisesti puhtaan teknologian maa. Suomi voi tarjota maailmalle energiatehokkuusratkaisuja, älykkäitä sähköverkkoja, ICT-pohjaisia ratkaisuja ja monia muita konsepteja, joita kehittyvät maat tarvitsevat rajoittaakseen päästöjään.

Suomen, pohjoismaiden ja ylipäätään teollisuusmaiden toimet luovat uskoa ja luottamusta kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Ratkaisujamme myös tarvitaan konkreettisissa toimissa päästöjen vähentämiseen. Siksi en mitenkään voi allekirjoittaa Lehmusvirran analyysiä isosta vitsistä.

Markku Ollikainen
Ympäristöekonomian professori, Helsingin yliopisto
Ilmastopaneelin puheenjohtaja