Julkaisimme eilen UUTISEN ilmakehän CO₂-tason noususta viime vuosina. Samaan aikaan Tekniikka & Talous kertoi maailman hiilidioksidipäästöjen kasvun pysähtymisestä.

”No, missäs se mittari on, joka kertoo kulloisenkin CO₂-määrän ilmakehässä?” kysyi lukija nimimerkillä ”Myös” T&T:n artikkelin kommentissa.

Uutiset tuntuvat aluksi ristiriitaisilta, mutta näin ei välttämättä ole. Ilmiötä saattavat selittää esimerkiksi tavallista runsaammat metsäpalot tai hiilidioksidin vapautuminen maaperästä. Tiedemiehet työskentelevät jatkuvasti kokonaiskuvan selvittämiseksi yhä paremmin.

Lukijan kysymys oli kuitenkin mielenkiintoinen, koska siinä on samalla kuultavissa häivähdys epäuskoa mittausten tarkkuuteen tai paikkansapitävyyteen. Selvitetään siis asiaa vähän tarkemmin.

Voiko tulivuoren laella mitata hiilidioksidia?

”Yleisesti käytetty ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta kuvaava käyrä perustuu Mauna Loa -vuoren huipulta Hawaijilla kerättyyn tietoon. Mauna Loa on tulivuori ja minun mielestäni tulivuori ei ole paras paikka ottaa CO₂-näytteitä”, toteaa ilmastonmuutosskeptikko Gene McNally taannoisessa kirjoituksessaan.

Seuraava käyrä kuvaa ilmakehän CO₂-pitoisuutta viimeisten 10 000 vuoden ajalta. Ennen vuotta 1950 arvioidut määrät perustuvat mannerjäästä otettuihin näytteisiin. Siitä eteenpäin on käytetty mittaustuloksia Mauna Loalta.

CO₂-taso (miljoonasosia) viimeiseltä 10 000 vuodelta. Sininen käyrä jäänäytteistä, vihreä Law Dome -asemalta Etelämantereelta, punainen Mauna Loalta.

Mauna Loaa käytetään usein esimerkkinä hiilidioksidimäärien vertailussa, koska siellä on tehty pisimpään jatkuvaa mittausta ilmakehän CO₂-pitoisuudesta. Tämä on hyväksyttävää, koska hiilidioksidi sekoittuu koko ilmakehään. Seuraava käyrä kuvaa Mauna Loan mittaustuloksia ja maailmanlaajuisia keskiarvoja.

Maailmanlaajuinen CO₂-pitoisuus (punainen) ja Mauna Loalla mitattu pitoisuus (musta käyrä).

Mittauspisteitä kaikkialla maailmassa

Ja missä se mittari sitten on? Seuraava kuva on vastaus NOAAn Earth System Research Laboratoryn (ESRL) osalta. Näytteitä kerätään eri tavoin kymmenistä kohteista ympäri maapalloa. Karttakuva löytyy animoituna ESRL:n sivuilta TÄÄLTÄ, jolloin kunkin pisteen tarkemmat tiedot ovat nähtävissä.

NOAAn verkosto ilmakehän hiilidioksidin mittauspaikkoja. Lentokoneiden kuvat tarkoittavat lähinnä Pohjois-Amerikassa tapahtuvaa näytteiden ottoa pienillä lentokoneilla.

NOAA:n rinnalla ilmakehän CO₂-pitoisuutta seuraa esimerkiksi World Meteorological Organization (WMO) ja Yhdysvaltain avaruushallinto NASA. Myös oma Ilmatieteenlaitoksemme on mukana asiassa.

Seuraavassa vielä NASAn supertietokoneella tuottama videoanimaatio, joka näyttää hiilidioksidin liikkeitä maapallon ilmakehässä yhden vuoden aikana. Pitoisuudet vaihtelevat ja sen vuoksi mittaustulokset kerrotaan keskiarvoina.

NASA: Vuosi maailman hiilidioksidin liikkeitä.

Jouko Lampila | Lähde: ESRL ym. | Otsikkokuva: Mauna Loan observatorio, NOAA