Sähkön hinta on alhaalla, CHP-tuotanto vähenee, sähköpula uhkaa… Onko uusiutuva energia nyt niin halpaa, että kaikki menee sekaisin?
Äsken kuuntelin ohimennen YLEn aamu-TV:tä ja siellä kerrottiin, miten yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon (CHP) ei kannata enää panostaa, kun sähkön hinta on niin alhaalla. Hintataso on pyörinyt jo pitkään 30-40 euron tasolla megawattitunnilta (€/MWh), kun riittävä taso olisi luokkaa 70 €/MWh. Syyksi todettiin lisääntynyt tuuli- ja vesivoiman tuotanto.
Vesivoiman tuotanto ei ole juurikaan lisääntynyt, vaikka vanhoja voimalaitoksia modernisoidaan ja tämän seurauksena sadaan muutama prosentti enemmän tuotantoa samalla vesimäärällä. Vai onko kukaan kuullut hiljattain rakennetuista uusista suurista vesivoimaloista? Vesivoivan tuotanto kuitenkin vaihtelee jopa kymmeniä prosentteja vuodesta toiseen, koska toisinaan sataa enemmän kuin jonain toisena vuonna.
Suomessa olemme kuunnelleet jo pitkään valitusta siitä, miten tuulivoima saa kohtuuttomia tukia ja kuluttaa veronmaksajien rahoja satoja miljoonia vuodessa tai jopa useamman miljardin sinä aikana kun nykyisen (=päättyneen) tukipolitiikan aikana rakennetut tuulivoimalat ovat toiminnassa.
Halvan sähkön aikana tuulivoimatuki on noussut liki 200 miljoonaan euroon vuodessa, koska poliitikot aikanaan takasivat tuulivoimalle kiinteän hintatason. Veronmaksajien on kuitenkin turha valittaa, koska samaan aikaan heidän vuotuinen sähkölaskunsa on pudonnut 1-2 miljardia euroa – halvan sähkön ansiosta!
Mutta miten paljon tuettu tuulivoima sitten on vaikuttanut sähkön markkinahintaan? Suomessa tuotettiin viime vuonna 3,1 terawattituntia (TWh) tuulisähköä, jolla katettiin 3,6 prosenttia vuoden sähkökulutuksesta. Jos vien torille kapallisen perunoita ja myyn sen puoleen hintaan, tuskin torin perunamarkkinat sen vuoksi menevät sekaisin?
Suomi elää yhteisillä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, jossa yhden maan hintataso vaikuttaa myös toiseen. Voidaan arvioida, että sähkömarkkinoilla tuettu tuulivoima on kaikkein halvinta energiaa, sitten ydinvoima, vesivoima, CHP ja kaikkein kalleimpana lauhdesähkö.
Ruotsissa on tuulivoimaa yli kymmenen kertaa niin paljon kuin Suomessa ja Norja tuottaa käytännössä kaiken sähkönsä vesivoimalla. Tanskan tuulivoima on tietysti aivan oma lukunsa. Näiden maiden alhainen sähkönhinta tuntuu suoraan myös meillä. On myönnettävä, että Suomen sähkönkäyttäjät olisivat kyllä säästäneet miljardinsa, vaikka Suomessa ei olisi maksettu yhtään tuulivoimatukia.
Mutta vielä sähkömarkkinoista: sähköä tarvitaan päivittäin tietty määrä ja tarjouksia hyväksytään halvimmasta alkaen niin kauan, että tarvittava määrä on koossa. Kun halvan tuulisähkön tarjonta lisääntyy, pullahtaa kallista lauhdesähköä toisesta päästä ulos. Tästä johtuu myös lehdistössä dramaattisesti otsikoidut laitosten sulkemiset. Polttoainetta tuhlaavia ja elinkaarensa päässä olevia kivihiilellä toimivia lauhdevoimaloita on vain suljettu tarpeettomina.
Toinen asia on, että ketään ei kiinnosta rakentaa korvaavaa varakapasiteettia, koska investointi suhteessa odotettavissa oleviin tuloihin jää kovin korkeaksi.
Mutta se on politiikkaa. Energia on! Lähes kaikkea energiantuotantoa tuetaan tavalla tai toisella ja poliitikkojen asia on miettiä sellaiset hinnoittelu- ja tukirakenteet, joilla on mahdollista rakentaa myös tarvittava reservi. Rakentavia ehdotuksia otetaan vastaan.
Jouko Lampila
