Uusiutuvalla energialla on ehkä sittenkin toivoa

Uusiutuvalla energialla on ehkä sittenkin toivoa

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää hiilidioksidipäästöjen nopeaa alentamista. Uusiutuva energia on avain, mutta kehittyykö sen tuotanto riittävän nopeasti?

Korkoa korolle on vahva vaikuttaja. Jos minulla olisi nyt satanen rahaa ja sijoittaisin sen 20 prosentin korolla, olisi se kasvanut kymmenessä vuodessa yli kuuteen sataan ja 20 vuodessa melkein neljään tuhanteen. Miljonääriksi tulisin 50 vuoden jälkeen. Tuuli- ja varsinkin aurinkoenergian kasvussa puhutaan vielä isommista kasvuprosenteista.

Kasvu on usein arvioitu alakanttiin

Maailma kulutti primäärienergiaa vuonna 2016 yhteensä yli 150 000 terawattituntia (TWh) tai noin 13 000 miljoonaa öljytonnia vastaavan määrän (Mtoe). Tämä vastaa 130 000 Enskeri- tai Tiiskeri-kaliiberin jättitankkerin kuormaa – 100 000 tonnia per kuorma. Kaikesta energiasta kolmannes oli öljyä ja hiukan alle 30 prosenttia kivihiiltä.

Uusiutuvien energialähteiden osuus on aika masentava. Vesivoimaa on reilut 2,5% koko potista, aurinkoa ja tuulta yhteensä alle yhden prosentin. Mutta kasvuluvut ovat kovia: Tuulivoima on aikavälillä 2005–2015 kasvanut 23% vuositahdilla, aurinkoenergia peräti 50,7% vuodessa. Samalla aikavälillä on energiankulutus kasvanut keskimäärin 1,8% tahdilla vuodessa.

Tällä hetkellä tiedossa oleva vuoden 2015 kasvu on jonkin verran vaatimattomampi: tuulella 15,6% ja auringolla 29,6%. Kulutuksen kasvu vuonna 2015 oli noin 1%. Ennustaminen – varsinkin tulevaisuuden – on tunnetusti vaikea laji ja menneisyys kuvaa harvoin tulevaisuutta. Joka tapauksessa uusiutuvien energialähteiden kasvu on vuosikausia arvioitu monissa alan tutkimuslaitoksissa alakanttiin ja todelliset luvut ovat olleet ennusteita korkeammat.

Muutamia skenaarioita

Aurinkoenergan osuus maailman koko energiapotista edusti vuonna 2016 reilua 0,2 prosenttia. Olen kuitenkin aivan vakuuttunut, että aurinko tulee olemaan maailman energiatalouden lopullinen ratkaisu siitä yksinkertaisesta syystä, että aurinkoenergiaa on saatavana niin paljon – maapallolle osuu auringon säteilyenergiaa tuhansia kertoja enemmän kuin maailman koko energiankulutus.

Aurinko_periaatemaara_R2

Tämä paljon käytetty grafiikka kertoo auringon tuottaman energiamäärän suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Lukujen yksinkertaistamiseksi tässä käytetään suuretta terawattivuosi, joka on 8 766 terawattituntia. Uusiutuvien osalta luvut kuvaavat vuotuista saantoa ja uusiutumattomien osalta koko varantoa. Lähde: R. Perez et al.

IRENA (International Renewable Energy Agency) on kansainvälinen hallitusten yhteinen tutkimuslaitos, joka tukee valtioita siirtymisessä kestävään energiatalouteen.

Solar-generation

IRENAn tilaston mukaan aurinkoenergian tuotanto vuodesta 2000 vuoteen 2015 on lähes 200-kertaistunut. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on noin 42%, kun alkuvuosina kasvu oli melko hidasta ja tämän vuosikymmenen puolella todella nopeaa. Lähde: IRENA

 Wind-generation

Tuulivoima on paljon vanhempi energiamuoto kuin aurinko ja sen määrä on aikavälillä 2000–2015 reilusti 25-kertaistunut. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on reilut 24%. Lähde: IRENA

Seuraavassa on kaksi tulevaisuuden skenaariota, jotka perustuvat BP Statistical Review of World Energy 2017 -raporttiin. Pystyakselin energiamäärät ovat öljymegatonniekvivalentteja (Mtoe). Auringon ja tuulen tuotanto on muunnettu öljyekvivalenteiksi kertoimella 1 Mtoe = 11,63 TWh.

skene1

Ensimmäinen kaavio perustuu aikavälin 2005–2015 kasvuun. Sen mukaan aurinkoenergia ja tuulivoima kattaisivat maapallon koko energiankulutuksen 14 vuoden kuluttua.

 skene2

Jälkimmäisessä kaaviossa on käytetty BP:n vuoden 2015 kasvulukuja. 100 prosentin taso ylittyy tässä arviossa 22 vuodessa ja 23 vuodessa tuotanto ylittää kulutuksen lähes 30%.

Moneen vuoteen käyrissä ei tapahdu juuri mitään, mutta viimeistään 10 vuoden jälkeen korkoa korolle alkaa purra tosissaan. Ovatko nämä skenaariot optimistisia vai pessimistisiä – sen arvioimiseen tarvitaan toimiva kristallipallo. Yksi sukupolvi näyttää kuitenkin riittävän merkittävän muutoksen tapahtumiseen.

Jouko Lampila | Lähde: Irena, IEA, BP