Suomessa tuotetaan biokaasua ennen muuta puhdistamolietteistä ja orgaanisista yhdyskuntajätteistä. Peltobiomassojen ja maatalouden sivuvirtojen hyödyntäminen on vasta lähtökuopissa.

Suomessa on valtava määrä hyödyntämättä jääviä biomassoja, jotka biokaasuksi jalostettuna voivat toimia liikenteen polttoaineena ja muuna energianlähteenä. Nykyinen biokaasun tuotantomäärä on noin yksi terawattitunti (TWh) vuodessa, mikä on reilusti alle 0,3 % energian kokonaiskulutuksesta. Koko potentiaaliksi arvioidaan noin 15 – 20 TWh.

Biokaasua tankkiin ja kattilaan

Biokaasu on orgaanisesta aineesta hapettomassa tilassa, anaerobisessa mikrobitoiminnassa – mätänemisessä – syntyvää kaasua, joka on noin 2/3 metaania ja 1/3 hiilidioksidia. Biokaasua voidaan käyttää sellaisenaan esimerkiksi lämmityspolttoaineena. Kun biokaasusta erotetaan hiilidioksidi, voidaan puhua biometaanista, joka soveltuu esimerkiksi autojen polttoaineeksi. Tässä artikkelissa puhumme biometaanista yleisnimellä biokaasu, joka on puhdasta mädättämällä tuotettua metaania.

Biokaasu on samaa tavaraa kuin maakaasu, joka on vuosimiljoonien aikana syntynyt maaperässä orgaanisten aineiden hajoamisen tuloksena. Maakaasu on fossiilista polttoainetta, jota löydetään usein samasta paikasta kuin öljyä. Suomessa käytettävä maakaasu tulee meille putkea pitkin Venäjältä ja meillä kulutetaan maakaasua noin kaksi miljardia normaalipaineista kuutiometriä tai energiaksi muutettuna 20 TWh vuodessa – runsaat 5 % koko energiankulutuksestamme.

Kaasuauton tankkaaminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin bensiinin tai dieselin tankkaaminen.

Viime vuoden lopussa Suomessa oli arviolta 3 500 kaasuautoa, joiden kunkin kulutus on noin 1 000 m³ kaasua vuodessa, yhteensä siis 3,5 miljoonaa kuutiometriä tai 35 gigawattituntia (GWh) – 3,5 % tuotetun biokaasun määrästä. Hallituksen ilmastostrategiassa tavoitteena olevat 50 000 kaasuautoa pärjäisivät puolella tällä hetkellä tuotettavasta biokaasusta. Loppu biokaasu palaa kattiloissa ja osittain pienissä CHP-laitoksissa tuottaen sähköä ja lämpöä.

Alkuvuodesta Suomessa rekisteröitiin runsaat tuhat kaasuautoa. Niillä voi ajaa yhtä hyvin maakaasulla kuin biokaasulla ja tarvittaessa myös bensiinillä. Lähde ja kuva: Trafi.

Kaasuautojen yleistymisen esteenä ei siis ole biokaasun riittävyys – maakaasusta puhumattakaan – vaan ilmeisesti tankkausasemien harvalukuisuus. Suomen noin 2 000 huoltoaseman ja automaattiaseman joukossa on 42 kaasuasemaa – joka 50. asemalta saa kaasua!

Näyttävää biokaasutuotannon epäonnistumista

Kuukausi sitten saimme lukea uutisen, että moneen kertaan palkittu start-up, lähes raketin lailla kasvanut ja uuden tyyppisiä biokaasulaitoksia innovoinut BioGTS Oy oli haettu konkurssiin. Yhtiö ehti toimia viitisen vuotta, saavuttaa viime vuonna 16,8 miljoonan euron liikevaihdon ja velkaantua lähes 12 miljoonaa euroa. Konkurssissa menettää yhtiön 40 työntekijää ja vielä suurempi joukko alihankkijoita työnsä.

Biokaasu ei ole aivan uusi keksintö ja esimerkiksi Saksassa sitä tuotettiin reilusti yli 30 TWh edestä jo vuonna 2015. Tuotantolaitokset voidaan jakaa märkä- ja kuivamädätystekniikkaa käyttäviin. Märkämädätyksessä laitos kierrättää lietettä, jossa on alle 10 % kuiva-ainetta ja raaka-ainetta lisätään kiertoon jatkuvasti. Kuivamädätyksessä kuiva-ainetta on massassa noin 30 – 35 %.

BioGTS kehitti jatkuvatoimista kuivamädätystä ja tehtaassa tehtyjä laitteita, jotka tuodaan valmiina asiakkaalle käyttöpaikalle. Hieno konsepti, mutta ilmeisesti vaikeasti hallittava. Yhtiöllä oli lukuisia projekteja melko suuristakin laitoksista ja Kiinaa myöten, mutta laitoksia ei saatu toimimaan luvatulla tavalla. Yhtiön nopea kasvu ja lyhyt kokemus sekä suuri julkisuus niin hyvässä – kuin vaikeuksien alettua huonossa – johtivat konkurssiin.

Suomessa on edelleen biokaasuklusteri

Yhden näkyvän yrityksen kaatuminen antaa hyvän tilaisuuden tyrmätä koko biokaasuala yleisessä mielipiteessä. Biokaasun tuotannossa Suomessa on kuitenkin pitkät perinteet ja vahvaa osaamista myös laitosten valmistuksen osalta.

Valtionyhtiö Gasum Oy tuo maahan ja jakelee maakaasua, mutta sillä on myös useita biokaasulaitoksia, joissa tuotetaan biokaasua yhdyskuntien ja teollisuuden lietteistä, biohajoavista jätteistä ja kotieläinten lannasta. Gasumin hallinnassa on myös 28 kaasuntankkausasemaa, joilta saa maakaasun ohella biokaasua auton tankkiin.

Gasum laajentaa parhaillaan Turun Topinojan biokaasulaitostaan. Hanke on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeita ja TEM on myöntänyt sille lähes kahdeksan miljoonaa euroa tukea.

Laukaalla Keski-Suomessa toimiva Metener Oy puolestaan on pieni perheyhtiö, jolla on 20 vuoden kokemus biokaasun tuotannosta. Yhtiöllä on ollut Kalmarin sukutilan yhteydessä oma biokaasun tankkausasema vuodesta 2002 ja satoja vakituisia asiakkaita. Metener on kehittänyt oman panospohjaisen kuivamädätystekniikkansa, joka soveltuu erityisen hyvin peltobiomassojen ja maatalouden sivuvirtojen hyödyntämiseen.

Saattaa olla liioiteltua puhua klusterista, mutta joka tapauksessa meillä on kymmeniä suuria ja pieniä kaasun tuotantolaitoksia ympäri maata ja vahvaa alan osaamista.

Uusia biokaasulaitoksia tuotantoon

Metener Oy:n perustaja Erkki Kalmari on saavuttanut jo lähes legendaarisen maineen biokaasualan osaajana ja edelläkävijänä. Kalmari on edennyt hitaasti, tutkinut ja testannut ratkaisuja omalla maatilallaan. Metener on toimittanut useita laitoksia ja ne näyttävät toimivan ongelmitta.

Palopuron symbioosissa ravinteet ja energia kiertävät monipuolisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Palopuron Biokaasu Oy on uusin näyttävän mittakaavan biokaasulaitos, joka on käynnistymässä Hyvinkäällä. Raaka-aineen perustana on Knehtilän luomutilan viherlannoitusnurmi, joka kuuluu kiinteästi luomuviljelyyn ja kynnettäisiin normaalisti peltoon. Nyt nurmesta otetaan ensin energia talteen ja samalla nurmen ravinteet muuttuvat paremmin hyödynnettäviksi. Lopputulos palautetaan pelloille lannoitteeksi. Nurmimassasta saadaan energiaa jopa 5 – 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi samasta määrästä karjan lantaa.

Palopuron Biokaasun osakkaina ovat mäntsäläläinen Nivos, Knehtilän tila, Metener ja Lehtokummun tila. Yhteistyötä tehdään tutkimuksen osalta Helsingin yliopiston kanssa. Kaasun tuotanto laitoksella on jo aloitettu ja oleellinen osa kokonaisuutta on tankkausasema, joka valmistuu vuodenvaihteen tienoilla.

Palopuron biokaasulaitos sijaitsee Knehtilän tilan peltojen keskellä. Laitoksen piirissä on yhteensä 380 hehtaaria peltoja, joista osa tosin sijaitsee yli 20 km etäisyydellä.

Seuraava merkittävä projekti saattaa sijoittua Etelä-Savon Pertunmaalle, Kuortin taajamaan, joka on viitostien varressa oleva vilkas pysähtymis- ja kauppapaikka. Hankkeen selvitykset ovat käynnissä ja alueen pariltakymmeneltä maatilalta löytyy useampi sata hehtaaria tarkoitukseen sopivaa nurmipeltoa. Tuotettavan biokaasun määrä voisi olla noin 3 – 5 GWh, joka riittäisi 300 henkilöauton ja useiden Kuortin alueen teollisuuden ja kaupan kiinteistöjen vuotuiseen kulutukseen. Henkilöautojen tankkauskertoina tämä voisi tarkoittaa noin 20 000 tankkausta vuodessa.

Savon alueella on myös useita muita biokaasuhankkeita suunnitteluvaiheessa. Seuraamme mielenkiinnolla, mitkä niistä käynnistyvät ja milloin.

Muutama sana biokaasusta bisneksenä

Hyvinkään laitoksen investointikustannus lienee suuruusluokassa miljoona euroa tai vähän enemmän ja suunniteltu kaasun tuotantomäärä 2,5 GWh vuodessa. 70 % kaasusta on tarkoitus myydä liikennepolttoaineeksi ja loppu lämmityskäyttöön. Liikennekaasun yleinen hintataso on 85 €/MWh ja lämmityskaasun hiukan alhaisempi. Valtavan suuresta bisneksestä ei yksittäisellä laitoksella siten ole kysymys.

Aivan oleellista maatilan kannalta on kuitenkin se, että nurmimassa saadaan muutettua paremmin lannoitteeksi sopivaan muotoon ja muuten hukkaan menevä energia saadaan hyötykäyttöön ja tuottamaan kassavirtaa. Peltoon kynnettynä viherlannoitusnurmi hajoaisi joka tapauksessa ja energia haihtuisi lämpönä taivaalle. Synergiaetu on kiistaton.

Maakaasu on halpaa. Sen tukkuhinta on 30 – 40 €/MWh ja autoon saa maakaasua Gasumilta hinnalla 1,33 €/kg, kun biokaasu maksaa 1,45 €/kg. Mittarilla suuri osa kaasuautoilijoista kuitenkin valitsee biokaasun, koska se merkitsee vähemmän tuontia, tuottojen jäämistä kotimaahan ja ennen muuta ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Suomen koko biokaasupotentiaalin hyödyntäminen tarkoittaisi 500 miljoonaa euroa vähemmän maakaasun tuontia ja neljä miljoonaa tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä.

Palopuron symbioosin kaksiminuuttinen video kertoo mainiolla tavalla mistä on kysymys.

Jouko Lampila